Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Täällä on kirjoituksia Rakkaasta henkioppaastani, mestaristani Jeesuksesta Kristuksesta. Lähinnä omia pohdintojani, näkemyksiäni hänestä, sekä myös muutamia kanavointeja joita olen suoraan häneltä saanut. Niitä olen jo aiemmin laittanut eräälle keskustelufoorumille, joten ne saattavat olla osalle teistä jo tuttuja. ;) Tänne laitan myös joitain hyviä kuvia, tai siis taiteilijoiden näkemyksiä hänestä.

On paljon helpompaa olla ”valaistunut mestari” eristäytyen ja erakoituen yhteiskunnasta ja muista ihmisistä, kuin olla mestarina ihmisten keskellä, jakaen sekä kokien heidän kanssaan kaikki samat asiat ja tunteet, elämisen ilot ja vaikeudet. Sitä Jeesus eläessään täällä maan päällä oli. Mestarina, mutta samalla kuitenkin ihmisenä ihmisten keskuudessa. Siinäpä melkoista haastetta meille jokaiselle. Tai heille jotka haluavat tuon haasteen vastaan ottaa.

Omassa elämässäni hän on läsnä joka päivä ja joka hetki. Hän toimii eräänlaisena henkioppaanani. Olen saanut häneltä unien, sekä kanavoinnin välityksellä monenlaista opetusta ja tietoa. Hän huokuu viisautta, valoa ja rakkautta. Olihan hän ja on edelleen rakkauden mestari. Hän opetti meille pyyteetöntä rakkautta, sekä toi tietoisuuteemme Kristusminän. Jokaisen ihmisen Kristuspuolen. Tässä hieman lainattua selostusta siitä mikä Kristusminä on:

Jeesus sanoi heille: "Tulin näyttämään ihmisen mahdollisuudet. Sen, mitä minä olen luonut, kaikki ihmiset voivat luoda. Ja se, joka minä olen, kaikki ihmiset tulevat olemaan." (Muinainen tiibetiläinen käsikirjoitus; lainaus venäläisen antropologin Nicholas Roerichin teoksesta Himalaya vuodelta 1926.)

Monet ihmiset eivät tiedä, että sana Christ tulee kreikan sanasta Christos, mikä tarkoittaa voideltua (vihittyä). Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi, koska hänestä tuli yhtä Kristusminänsä kanssa eli Jumala (MINÄ OLEN Läsnäolo) voiteli hänet valolla. Sana oli inkarnoitunut Jeesuksessa.

Sana on myös inkarnoitunut meidän jokaisen Kristusminässämme. Jokaista joka tulee yhdeksi Kristusminänsä kanssa, voidaan kutsua Kristukseksi. Kristus on aina MINÄ OLEN Läsnäolon voitelema. Johannes kirjoitti: "Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan." (Joh. 1:9.) Meidän on siis tarkoitus tulla Sanaksi tai Kristusminäksemme, kuten Jeesus teki.

Krsitusminäsi on rakkain ystäväsi, suojelijasi ja opettajasi. Jeesus selitti Kristusminän mysteeriä viimeisellä ehtoollisella. Hän otti leivän (symboloi Sanaa, Kristusta), mursi sen ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne." Hän käski opetuslapsiaan syömään leivän, toisin sanoen heidän tulisi yhtyä universaaliin Kristukseen.

Kristusminämme on se tietoisuutemme ääni, joka puhuu sydämessämme kertoen meille, mikä on oikein ja mikä väärin. Kun elämme Kristustietoisuudessa, emme koskaan epäile tai pelkää. Kun yhdymme Kristusminämme kautta MINÄ OLEN Läsnäoloon, teemme ylösnousemuksen.

MILTÄ JEESUS NÄYTTI?

Mistä tulevat ne kuvat ja stereotypiat jollaisena Jeesus usein on kuvataiteessa esitetty? Usein hänet on esitetty valkoihoisena. Miksi? Kun ajattelee sitä missä Jeesus syntyi, mistä päin maailmaa hän oli kotoisin on hyvin epätodennäköistä että Jeesus olisi ollut valkoihoinen. Itse olen nähnyt "välähdyksiä" ja merkittäviä unia Jeesuksesta joissa hän on näyttäytynyt aina tummahko ihoisena, ruskeasilmäisenä ja mustahiuksisena. Hänen hiuksensa ovat olleet pitkät, mutta ei  partaa ja hänellä on ollut kauniisti kaartuva nenä.

OMIA POHDINTOJA TULEE LISÄÄ JOSSAIN VAIHEESSA...

KANAVOINTINI JEESUKSELTA


17.2.2004

Minä Jeesus Kristus tulen kun aika on. En välttämättä tule enää fyysisesti luoksenne, mutta se on varmaa, että tavalla taikka toisella tulen. Turhaan te murehditte ja mietitte miten ja milloin. Aika näyttää. Kristusminä on kuitenkin eräänlainen "avainsana".

Eläkää "täydesti" hetki ja päivä kerrallaan. Ei ole mitään pelättävää. Minussa ei ole mitään pelottavaa, valotonta tai rakkaudetonta. Olen ystävänne, olen veljenne. En tule tuhoamaan enkä tuomitsemaan, vaan tulen auttamaan teitä ja maaplaneettaanne. Autan teitä muuttumaan ja kohoamaan "korkeammille" värähtelytasoille. Tulen muistuttamaan ja auttamaan teitä olemaan sitä miksi teidät on luotu. Täydellisiksi valon ja rakkauden olennoiksi, kuten minäkin olen. Minä olen te ja te olette minä.

Eläkää fyysisessä maailmassanne kuljettaen henkisyyttänne, henkistä olemustanne mukananne jokaisessa hetkessä ja toimessa. Se ei tarkoita niinsanotusti "muissa maailmoissa" ja tiedottomana kulkemista. Päinvastoin. Kun kohotatte henkisyyttänne ja sitä tietoisuutta joka teissä kaikissa on. Pysytte myös oikealla, terveemmällä ja tasapainoisemmalla tavalla myös fyysisyydessänne. Fyysisyys on olennainen osa maaplaneettanne olemusta, tapaa ja energiavärähtelyä jossa elätte. Opitte ja saatte kokemuksia fyysisyydestä henkisinä olentoina.

Tietoisuutenne tuolla puolen sijaitsee lukematon määrä eri maailmoja ja olomuotoja joita ette näe, kuule tai koe fyysisillä aisteillainne. Henkinen tie ja avautuminen, uskonnoista ja muista elämänkatsomuksista riippumatta ovat avainasemassa kulkeaksenne "oikeinta" tai paremmin sanottuna suorinta. Varminta ja turvallisinta tietä teidän oikeaan kotiinne joka on fyysisyytenne tuolla puolen. Koti, josta kaikki on lähtöisin ja johon kaikki palaa ennemmin tai myöhemmin. Siellä josta kaikki on. Siellä mistä kaikki olevaisuus on lähtöisin. Toisin sanoen Luojamme luona. Minä Jeesus Kristus olen jo siellä. Tekin voitte olla kotona jo, nyt.

Luojamme, (Jumala) On kaikki ja kaikki on Jumalasta. Te olette jumalaisia rakkauden ja valon olentoja. Älkää ylpeilkö, mutta älkää myöskään vähätelkö itseänne ja sitä voimaa joka teissä on. Te voitte olla minun kaltaisiani, sillä kaikki on yhtä. Minä olen teissä ja te olette minussa.

Rakastakaa pahuutta, rakastakaa vääryyttä. RAKASTAKAA, niin muutatte maailmanne, koko maaplaneettanne ennen näkemättömällä tavalla. Koska tärkeintä on RAKKAUS.

Rakkaudella, Jeesus Kristus

20.4.2006

Kaikkihan on hyvin, juuri niinkuin on tarkoitettu. Kuitenkin kristinuskon, kuten lukuisten lahkojenkin, en nyt sano vääristämä, vaan alkuperäisestä runsasvärisestä "maalauksesta" tekemä mustavalkoinen "jäljennös" on yhä useammalle paljastumassa "jäljennökseksi". Ihmiset ovat ruvenneet etsimään sitä alkuperäistä arvokasta "maalausta". Miksi?

Koska yhä useampi teistä on itsestään, sillä kaikenhan on lähdettävä itsestä, alkanut tajuamaan totuuden tuosta "maalauksesta", joka ei oikeasti siis ole mustavalkoinen. Sillä alkuperäinen "maalaus" sisältää kaikki värit taivaan ja maan väliltä. Nyt kun yhä useammat ovat ruvenneet "heräämään" ja aukaisemaan "silmiään", ei tuota "jäljennöstä" enää tarvita. Se on palvellut aikansa ja täyttänyt tehtävänsä, joka nyt on lopuillaan. On siis aika jälleen minun muistuttaa ja teidän muistaa tuo alkuperäinen "maalaus" ja sen sanoma. Myös muistaa minut sellaisena kuin olin.

Minä Jeesus Kristus en ole pelastajanne sanan varsinaisessa merkityksessä, näytin vain tavan jolla te voitte itse itsenne "pelastaa". Tuo "pelastus" on siis se kun te löydätte sen Kristusminänne joka on teidän "sisimpäänne" "talletettu". Sitä kautta yhdistytte jällee myös sen "kaksoisliekkinne" kanssa. Kaikkihan toki on yhtä. "Pelastus" on se, että vapaudutte jälleensyntymien kierrosta, kyllä ette elä vain kerran. "Pelastus" on se, että voitte jäädä lopullisesti "kotiin". "Kotiin" josta te kaikki olette lähtöisin ja johon te kaikki aikanaan päädytte. "Kotiinne" "Eedeniin", "paratiisiin", josta aikoinaan lähditte ja erkaannuitte pois, tuon "langenneen enkelin" johdattamana. Muistakaa kuitenkin, että tuolla "lankeamuksellakin" oli tarkoituksensa. Tuo "langennut enkelikin" loppuen lopuksi palveli ihan tietämättään tuota Luojamme suurta suunnitelmaa/tarkoitusta.

Nyt on kuitenkin tuon "langenneen enkelin" "hallintokausi" tulossa päätökseen. Te olette irronneet hänen kahleistaan. Useimmat ainakin ja vääjäämättä aikanaan irtoavat kaikki. Nyt on uuden alku ja vanhan loppu niin monella tasolla. Myös täällä missä minä olen, kaikki ikäänkuin uudistuu. Kaikki vaikuttaa kaikkeen...

En siis tullut aikoinaan, enkä jatkossakaan tule luoksenne tuomaan tuomiota, tuomitsemaan ketään. Miten hän joka on itse rakkaus voisi ketään tuomita? Tulin ja tuon luoksenne edelleen ilosanomaa. Nyt tuo ilosanoma on kuitenkin suurempi kuin koskaan. Sillä kun Jeesuksena maailmassa elin, toin teille tuon mahdollisuuden tai tiedon siitä, että miten voisitte löytää jälleen tienne kotiin.  Nyt tuo ilosanoma on todella vielä suurempi, sillä nyt se ei ole enää vain mahdollisuus harvoille. Nyt se voi olla, ja on todellisuutta, sekä tapahtumassa niin monelle ihmiselle. "Tahti" on  "kiihtynyt" ja mahdollisuudet entisestään parantuneet. Vanha "harhamaailmanne" on lopulta tulossa päätökseensä. Älkää kuitenkaan pelätkö mitään "maailmanloppua". 

Riemuitkaa, iloitkaa! Sillä te kaikki olette todellakin palaamassa "kotiin" yhä nopeampaan tahtiin. "Harhamaailman" lopun aika on hyvin lähellä. Tosin ei välttämättä teidän vääristyneen aikakäsityksenne mukaan. Se kuitenkin oikeasti, on lähellä. Luottakaa siihen, miettimättä sen enempää milloin. Te voitte iloita ja riemuita, sillä kaikki elämienne aikana tekemä työnne, vaivannäkönne ja kärsimyksennekin ei ole ollut turhaa. Te olette saamassa hyvin suuren "palkkion" kaikesta. "Palkkio" ei toki ole tästä maailmasta. Teidän maailmastanne.

Minä Jeesus Kristus olin vain "edelläkulkija". Näytin teille tien kohti Kristusminäänne, kohti kaksoisliekkejänne. Opetin, että tärkeintä on rakkaus. En sen kummempaa. Minäkin olin "vain" ihminen. Ihminen joka oli taivaltanut pitkän "polun" löytääkseen "kotiin". Kulkekaa rohkeasti omaa tietänne. Palkkionne perillä on oleva suuri. AAMEN

Rakkaudella, Jeesus Kristus

P.S. Puhuin ja puhun joskus edelleen vertauskuvin. Ne vertauskuvat "aukenevat", löytävät selityksensä "sydämessänne" juuri omalla, teille sopivimmalla tavalla. Siinä syy miksi niitä käytän. Sillä jotain jokaisen on itse oivallettava ja löydettävä, ja jokaisen itse askeleensa otettava. "Kirjeeni" tulevat kuitenkin jatkumaan...

3.5.2006

Voitte hyvin kysyä minkälainen maailma olisi ilman "Jeesus-ilmiötä". Todella hieno kysymys. Tosin hieman vaikea vastata kysymykseenne täysin tyhjentävästi. Ajatelkaa asiaa maalauksena joka on niin suuri, että se ulottuu maapalloltanne avaruuden äärettömyyksiin asti ja vielä sieltäkin eteenpäin. Ymmärrätte siis, että sieltä maasta käsin katsottuna ette kovin hyvin pysty näkemään koko "maalausta".

Yhtä hyvin voitte kysyä (ilman tuota ilmiötä) mitä elämä olisi ilman minua, jollei minua olisi ollut? Aivan samoin voitte kysyä myös itseltänne. Kysykää jokainen itseltänne: mitä elämä olisi ilman minua? Sillä jokainen jättää "jälkensä", omanlaisensa "ilmiön". Niin tekin! Älkää siis vähätelkö itseänne!

Mitä elämä olisi, jos jotain ei olisikaan, ei olisi ollut?  Jos jotain ei olisi tapahtunutkaan? Kaikkihan on yhtä. Itse elämä ON. Se on olemista mukana, olemista läsnä elämänkulun ja tapahtumien "ketjussa". Minä sanon teille jos teitä ei olisi, ei olisi minuakaan ja myös päinvastoin. Kaikki liittyy yhteen. Kaikki on yhtä. Kaikki elämä jättää jälkensä ja kaikella on tarkoituksensa ja paikkansa. Kaikki on osa suurta kokonaisuutta. Te, niinkuin minäkin olette tärkeä osa Luojan "maalausta". Kaikki yhdessä muodostavat tuon kokonaisuuden, tuon "maalauksen". Yksikään "siveltimen veto" ei ole vähäpätöinen tai merkityksetön.

Tämä "maalaus" on vielä "keskeneräinen" teidän perspektiivistänne katsottuna. Vaikka "täältä" katsottuna se on jo valmis. Tietäkää, että jokainen "väri" ja "siveltimen veto" on tarkkaan harkittu ja valittu, myös seuraavat ovat jo "taiteilijan" tiedossa. "Keskeneräisyydessäänkin" maalaus on nyt ja aina täydellinen. Itse "mestariteos". Luottakaa siis tuohon suureen "taiteilijaan" joka teidätkin on teokseensa "maalannut". Sillä kuka voisi paremmin tietää miltä maalauksen pitää näyttää, tai miltä se tulee näyttämään ellei taiteilija itse?

Onko tämä maalaus sitten taiteilijan ainoa ja jääkö se ainoaksi? Kysykääpä sitä itseltänne. Mitä on siis "rinnakkaistodellisuus"? Kyseessä on aina sama taiteilija, mutta eri maalaukset. Ne kaikki kuitenkin liittyvät toisiinsa ja ovat "esillä" samassa näyttelyssä/galleriassa.

Rakkaudella, Jeesus Kristus

28.5.2006

TODELLINEN SUVAITSEVAISUUS ON TODELLISTA RAKKAUTTA

Rakkaat ihmiset. Tämä on sanomani teille. Tämä on viesti todellisen, aidon rakkauden puolesta. Tämä on viesti suvaitsevaisuuden puolesta, sillä sitähän
todellinen, aito rakkaus pohjimmiltaan on.

Todellinen rakkaus ei väheksy, eikä hyljeksi ketään. Todellinen rakkaus ei aseta rajoja, ei luokittele, ei lokeroi ihmisiä hyviin taikka pahoihin, ei syntisiin, ei hurskaisiin. Todellinen rakkaus on tässä ja nyt. Todellinen rakkaus on sinun ja minun, ihan kaikkien.Todellinen rakkaus on sinä ja minä. Todellinen rakkaus on kaikki. Todellinen rakkaus on Luoja ja luotu. Todellinen rakkaus on isä, äiti ja lapsi. Todellinen rakkaus on lintu joka lentää taivaalla. Todellinen rakkaus on sateenkaaren kaikki värit.

Elätte ja hengitätte rakkautta, olette sitä. Älkää siis väheksykö,hyljeksikö, arvostelko, mitätöikö ketään tai mitään, sillä silloin teette saman myös itsellenne. Tämän minä sanoin aikoinaan ja sanon sen tässä uudestaan:

"Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle."

Tässä teille muutama kysymys:

Rakastatko häntä joka sinut haukkuu?
Rakastatko häntä joka sinua lyö?
Rakastatko häntä joka ei rakasta sinua?

Rakastatko häntä joka haukkuu lähimmäistäsi?
Rakastatko häntä joka lyö rakkaintasi?
Rakastatko häntä joka vihaa ystävääsi?

Rakastatko häntä joka kiduttaa eläimiä?
Rakastatko murhaajaa?
Rakastatko raiskaajaa?
Rakastatko pedofiilia?
Rakastatko Hitleriä?
Rakastatko pahaa?

Kuinka moni teistä pystyi vastaamaan kaikkiin näihin kysymyksiin ehdottoman rehellisesti ja täydestä sydämestään KYLLÄ?

Minä sanon teille, että yhtäkään noista teoista joita kysymykset sisälsivät teidän
ei tarvitse hyväksyä, eikä rakastaa. Ei tekoja, mutta ihmisiä niiden takana. Sillä ymmärtäkää, että kukaan teistä ei ole täydellinen ja te kaikki olette kuitenkin paljon enemmän kuin teidän tekonne tai sananne. Ettehän siis voi heittää tuota ensimmäistä kiveä ketään kohti, koska ette itsekään ole täydellisiä?
 
Nähkää kaikki "rakkauden silmin" ja opetelkaa antamaan anteeksi, sillä todellinen rakkaus on myös anteeksianto. Todellinen rakkaus ei aseta minkäänlaisia ehtoja rakastamiselle. Rakastakaa siis AINA ja ehdottomasti ihmistä noiden tekojen takana. Sillä sitä todellinen rakkaus on. Todellinen rakkaus on sitä, että näkee kaikki ja kaiken riisuttuna tuosta "pahuuden kuoresta". Opetelkaa tätä, oppikaa se, sillä silloin tiedätte vasta mitä todellinen rakkaus on. Silloin elätte täydellisessä rakkaudessa ja valossa, eikä "pahuutta" enää tarvita, sitä ei ole. Pahat teot lakkaavat... Jos siis niin tahdotte, valinta on teidän.

Tämän minä sanoin aikoinaan, ja sanon sen jälleen kerran uudestaan:

Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.
Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin.Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta.

Teille on opetettu: "Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi".

Mutta minä sanon teille: "Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta kaikille niin "hyville" kuin "pahoille".Jos te rakastatte vain niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Jos te tervehditte vain ystäviänne,mitä erinomaista siinä on? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen isänne/äitinne on täydellinen.

ADONAI.

Ei muuta tällä kertaa...

Rakkaudella, Jeesus Kristus

17.8.2006

VIESTI PYYTEETTÖMÄN RAKKAUDEN TEOISTA

Minulta on pyydetty esimerkkejä pyyteettömän rakkauden teoista. Samoin kun
pyydätte esimerkkiä minulta, voit kysyä samaa itseltäsi. Sydämessäsi tiedät ja
saat kutakuinkin saman vastauksen.

Voisin luetella lukuisia esimerkkejä pyyteettömän rakkauden teoista. En
kuitenkaan luettele mitään, vaan korostan sitä kuinka pyyteetön rakkaus on
enemmänkin antamista, kuin saamista. Toisin sanoen: "ongessa ei ole
koukkua, vaan pelkästään syötti joka annetaan".

Mitä enemmän annat, sen enemmän saat... Mutta jos motivaatio, toisin
sanoen "koukku" tekemiselle on tämä, se ei enää olekaan pyyteetöntä
rakkautta.  Sillä sen teot ovat tekemistä odottamatta ja vaatimatta itselle
yhtään mitään. Silti tietäen ja luottaen siihen, että itse saa aina juuri sen
minkä tarvitseekin. Pyyteettömän rakkauden teot ilmaisevat mitä suurinta
luottamusta Korkeimpaan, elämän tarkoitukseen ja sen kantavuuteen.

Luettelon sijasta annankin teille vain yhden esimerkin, joka itsessään sisältää lukuisia esimerkkejä pyyteettömän rakkauden teoista. Esimerkkini korostaa sitä, kuinka pyyteetön rakkaus on enemmänkin olotila. Enemmän olemista kuin tekemistä ja tekoja. Onko siis varsinaisia pyyteettömän rakkauden tekoja laisinkaan? ON. Onhan oleminenkin kuitenkin eräänlaista tekemistä. Kaikki on tuota samaa ikuista ja jatkuvaa energiaa, joka virtaa kaikessa, kaikesta ja kaikkeen mikä on.

Tässä esimerkkini kaikessa yksinkertaisessa moninaisuudessaan: PUU

Tässä vielä hieman selitystä miksi:

Oletko koskaan kysynyt miksi on puita? Mitä tarkoitusta varten ne oikeastaan
elävät, mitä ne todellakin lopulta tekevät? Minä sanon teille, mitä varten ne
ovat henkisesti: Ne ovat täynnä pyyteetöntä rakkautta ja tekevät pyyteettömän rakkauden tekoja ihan pelkällä olemassa olollaan. Mitä tästä sitten seuraa, mitä ovat nämä "teot" konkreettisesti? Kas tässä jotain lyhyesti ja yksinkertaisesti:

- puu puhdistaa ilmakehäänne monenlaisista haitallisista myrkyistä
- puu antaa happea, jotta voisitte hengittää
- puu antaa suojaa auringon paahteelta, tuulelta ja sateelta
- puu antaa kodin teille, kuin monille eläimillekin, hyönteisille ja sienille

Mitä puu sitten pyytää, mitä se vaatii kaikesta tästä? Ei mitään. Se ei pyydä
eikä vaadi yhtään mitään ja silti se saa aina kaiken minkä se tarvitsee, kaiken mikä on tarkoitettu juuri sillä hetkellä ja niin pitkään kuin on tarkoitettu. Se ottaa vastaan kaiken veden ja ravinnon jota se elämänsä aikana saa suurella kiitollisuudella. Se tietää, että elämä on lahja ja jokainen hetki jonka se saa elää on ihme. Joku voi tässä kohtaa ajatella tyyliin: puuhan on vain puu. Kysyn kuitenkin teiltä: Niinkö todella? Mitä tämä VAIN on? Oletteko tekin VAIN ihmisiä? Kaikessa asuu myös henki ja omanlaisensa tietoisuus. Kaikki on yhtä. Puu "tietää" mikä se on ja olemalla mitä se on, se täyttää tehtävänsä ja tarkoituksensa maaplaneetallanne. Olemalla PUU.

Luonto on puiden lisäksi täynnä esimerkkejä pyytteettömän rakkauden teoista. Avatkaa silmänne, kuunnelkaa ja katselkaa. Tekin voitte henkisesti olemalla sitä mitä olette, olla yhtä kuin pyyteetön rakkaus ja tehdä pyyteettömän rakkauden tekoja.

Teidän ei kuitenkaan kaikkien tarvitse olla "Äiti Teresoja", sillä pienet
arkipäiväisetkin teot riittävät. Riittää kun vain teette parhaanne.  Vilpitön
hymy tuntemattomalle, tai halaus läheisellenne juuri oikealla hetkellä. Sitä ne teot ovat, pyytämättä tai vaatimatta mitään.Kun tietää ja tuntee pyyteettömän rakkauden, tietää ja tuntee teotkin.

Muistakaa, että elämä on suuri ihme, pieniä ihmeitä pullollaan. Olkaa sitä mitä olette: pyyteettömän rakkauden fyysisiä ilmentymiä, IHMISIÄ. Ilmentäkää
todellista itseänne, josta pyyteetön rakkaus kumpuaa,  jossa se elää ja asuu.
Ilmentäkää sitä ikuista henkeänne, joka ON pyyteetön rakkaus.

Rakkaudella, Jeesus Kristus

6.4.2007

Miksi ihmeessä niin moni teistä karttaa kaikenlaista ihan luonnollista ja normaalia luokittelua ja jaottelua henkisessä mielessä? Mikä siinä on niin vaarallista, tuomittavaa ja pelottavaa?

Aivan kuten ihmisissä on eri maalaisia, rotuisia, värisiä ja ikäisiä ihmisiä. Aivan kuten on miehiä, naisia, lapsia, eläimiä, kasveja tai mitä tahansa erilaista, niin samoin on näissä henkisissä asioissa. Ette te niissäkään asioissa ole keskenänne täysin identtisiä. Teillä on erilaiset näkemykset ja kokemukset sen mukaan millä ”luokalla” olette.

Niin minä todellakin käytin tuota ”hurjaa” sanaa luokka. Tuolla luokittelulla ei ole kuitenkaan tarkoitus jakaa teitä parempiin tai huonompiin ihmisiin. Ei, niin se ei ole. Sillä aivan kuten kouluissanne on eri luokat, samoin on henkisten asioiden kanssa. Te olette eri ”ikäisiä” myös henkisesti ja sitä mukaa eri kehitys/luokkavaiheissa. Ette te ihan kaikki suuntaudu maallisessa elämässännekään vain ja ainoastaan yhteen ja samaan ammattiin, täysin samoihin tehtäviin. Kaikenlaista tietämistä ja taitamista tarvitaan. Älkää väheksykö itseänne. Jokainen teistä on oppilas sekä opettaja joissain asioissa. Teillä kaikilla on nämä roolit ja ne vaihtelevat tilanteen mukaisesti.

Eli siis kysyn nyt vielä teiltä selventääkseni asiaa: tekeekö jokin seikka ensimäisen luokkansa ala-asteella aloittavasta lapsesta huonomman, alhaisemman tai kuin tämän lapsen sisko joka on jo ylä-asteella? Ei tietenkään. Hän on vain eri ikäinen ja eri kehitysvaiheessa siskoonsa verrattuna, eikö?. Se ei tee hänestä kuitenkaan sen tyhmempää tai väheksyttävämpää.

Vertauskuvallisesti sanottuna kaikki teistä kulkevat vääjäämättä koko ajan kohti ”ylempiä luokkia”, omana aikanaan. Jokaista luokkaa ja vaihetta tarvitaan päästäksenne päämääräänne, siihen koulunne lopettamiseen eli valmistumiseenne.

Eli kyllä on eri tasoja ja eri vaiheissa olevaa henkistä kehitystä. Te ette ole siis täysin ”samalla viivalla” niinsanotusti. Älkää kuitenkaan mitoittako kenenkään arvoa sen perusteella missä vaiheessa ”polkua” kuljette. Kukaan teistä ei ole toistansa parempi tai ylempi. Älkää kuitenkaan siis tästä seikasta johtuen turhaan pitäkö tätä luokkajakoa tabuna, tai jonakin toisia alentavana tai halventavana asiana sanoessanne, myöntäessänne sen että näin on. Älkää myöskään tunteko alemmuutta saatikka ylemmyyttä siitä millä ”luokalla” itse nyt satuttekin olemaan. Te olette vain eri ikäisiä henkisesti, aivan kuin olette eri näköisiä ja kokoisia fyysisestikin. Te teette kuhunkin ikävaiheeseen kuuluvat kehitystehtävät omalla uniikilla tavallanne. Tässä ei ole kyse sen kummemmasta. Ei minkäänlaisesta arvottamisesta, sillä kaikki elämä on yhtä arvokasta.

Koska olette inhimillisiä ja erehtyväisiä, tiedän ja ymmärrän ne turhautumisen tunteet joita välillä koette, kun ne teistä jotka olette henkisesti ala-asteella, ette oikein tajua mistä nuo ylä-astelaiset saatikka sitten lukiolaiset puhuvat. Silloin te saatatte pitää itseänne tyhmempänä ja vähempiarvoisina kuin nuo ylemmillä luokilla olevat. Asia ei kuitenkaan ole niin. Teidän ei tarvitsekaan ymmärtää vielä niitä asioita. Edetkää omaa tahtia luokka kerrallaan ylöspäin ja tulette tajuamaan kyllä. Se vaatii vain kärsivällisyyttä.

Samoin te jotka olette ”ylemmillä” luokilla saatatte turhautua heihin jotka eivät ymmärrä teitä, sitä mitä te heille koitatte selittää tai opettaa. Älkää turhautuko, kaikki kyllä oppivat aikanaan. Heidän ei kuulukaan vielä tietää ja ymmärtää ihan kaikkea sitä mitä te tiedätte ja ymmärrätte. Kaikilla on myös ihan omanlaisensa kieli ja tapansa henkisessäkin mielessä. Heidän ei tarvitse kuitenkaan olla tai tulla täysin samanlaisiksi kuin te. Eivätkä he ole, eivätkä tulekaan.

Niin.. Tässäpä piileekin juuri se ”vaara”, että erehdytte kokemaan ylemmyydentuntoa teitä henkisesti nuorempia kohtaan. Se onkin ”sudenkuoppa”, johon jotkut teistä kompastuvat. Silloin kun huomaatte tai havaitsette tekevänne näin, pysähtykää ja laittakaa ajatuksenne uuteen uskoon. Karistakaa se ylemmyyden ja paremmuuden tuntonne pois itsestänne. Sillä jos ette kuitenkaan näin tee, saatatte saada ehdot ja jäädä luokallenne. Tämä on siis ainoa syy mistä voitte saada ehdot henkisessä mielessä, jos alatte luulla olevanne parempia ja ylempiä kuin toiset jotka ovat teitä alemmilla luokilla. Muutoin ei henkisen kehityksen takapakkia voi tulla, vaan kuljette aina vääjäämättä ”ylöspäin”. Ja erehtyessänne ja kompastuessannekin voitte aina nousta uudelleen ylös. RIEMUITKAA!

Rakkaudella, Jeesus Kristus

Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää

Rakkaat valotyöntekijät! Te jotka koette kutsumukseksenne jakaa valoa ja rakkautta maailmalle, tehdä rakkauden ja valon töitä. Haluan muistuttaa teitä, mutta samalla myös kaikkia muitakin ”henkisen tien kulkijoita” siitä, että kaikki hieno, kaunis, ja hyvältä vaikuttava ei aina välttämättä ole sitä. Haluan muistuttaa myös siitä, että kaikki ruma, nurinkurinen ja pahalta vaikuttava ei välttämättä ole sitä.

Teille on siellä ollessanne usein toitotettu ja opetettu sitä, että ensivaikutelmaan voi yleensä aina luottaa. Minä sanon kuitenkin päinvastoin, että siihen ei todellakaan ole aina luottamista. Aivan kuten luonnossa on taitavia ympäröivään kasvillisuuteen soluttautuvia ja kasvillisuuden mukaan väriään muuttavia kameleontteja, niin samoin on teidän ihmisten kesken. Jotkut ovat hyvin taitavia siinä, niin taitavia että jopa teidän tarkka erottelukykynne ja energoiden aistiminenkin menee välillä ”harhaan”. Teidän täytyy vain pyytä johdatusta tueksenne ja luottaa siihen, niin ”harha-askeleenne” vähentyvät entisestään. Muistakaa kuitenkin, että kaikilla asioilla on monta puolta ja kaikella on tarkoituksensa ja paikkansa, jopa noilla ”harha-askelilla”. Kaikki kokemukset ovat tärkeitä.

Mutta tosiaan, kaikki eivät halua teille pelkästään hyvää. Sillä kaikki eivät ole samanlaisia kuin te, eivätkä halua pelkästään kaikkea hyvää toisille. Kaikki eivät välitä, kaikki eivät ymmärrä, eivätkä edes halua. Tämän te helposti unohdatte. Unohdatte, että jokainen kehittyy omalla tavallaan, omaan suuntaan ja omaan tahtiinsa. Te näette joskus liiankin sinisilmäisesti pelkästään hyvää ympärillänne. Toki sitä onkin, enemmän kuin tarpeeksi mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan... Sillä oikeastaan mikäänhän ei ole pelkästään ”hyvää” tai ”pahaa”. Useimmat teistä kuitenkin kallistuvat enemmän tai vähemmän jompaankumpaan suuntaan, mutta muistakaa että on myös olemassa kaikkea siltä väliltä.

On siis kuitenkin joitain henkilöitä ja tahoja jotka kokevat teidät ”vastustajinaan”. He luulevat teitä sellaisiksi, vaikka tehän että ole kenellekään vastustajia vaan palvelette kaikkeutta, sitä Korkeimman tahtoa ja tarkoitusta. He luulevat teitä vastustajikseen, koska luulevat menettävänsä jotain jos kaikki ovat yhtä ja tasavertaisia. He eivät ole (vielä) löytäneet ja tunnistaneet sitä valoa ja rakkautta itsestään, joka teissä ja ihan kaikissa kuitenkin on.

Mitään pelättävää ei ole mutta silti haluan muistuttaa, että teitä koetetaan eksyttää monin tavoin. Sillä siellä missä valo lisääntyy, lisääntyy myös pimeys. Teitä koetetaan eksyttää niin, että ette pystyisi tekemään sitä valotyötä jota olette maaplaneetalle tulleet tekemään. Eksytystä tapahtuu monin eri tavoin ja monien eri tahojen ja ihmisten kautta. Tuota eksytystä tapahtuu siksi, että teissä on voimaa ja potentiaalia niin moneen, enempään kuin usein itsekään ymmärrätte ja niin moni hyötyisi teistä.

Yhteiseksi hyödyksi ja hyväksi teidän tuleekin työskennellä, mutta on myös tahoja jotka haluavat vain käyttää teitä hyväksi ja vain täysin itsekkäistä syistä ja ei suinkaan rakkauden ja valon lisäämiseen, vaan pikemminkin sen vähentämiseen. Kaikkia kuitenkin tarvitaan, noita ”vastavoimiakin”. Koska muistattehan että mikään ei ole niin mustavalkoista, eikä asioita voida jakaa täysin kaksijakoisesti joko hyviin tai pahoihin. Sillä niinkuin alussakin mainitsin kauniissa voi olla rumaa ja rumassa kaunista.

Nöyrimmin pyydän, olkaa kuitenkin aina valppaina ja kehittäkää erottelukykyänne, älkääkä uskoko sokeasti keneenkään tai mihinkään. Älkää edes minuun. Luottakaa ensisijaisesti itseenne ja sisäiseen johdatukseenne joka tulee korkeimmalta itseltänne. Me ”muut” voimme olla vain tukenanne, apuna ja neuvonantajina. Älkääkä antako minkään tai kenenkään lannistaa teitä, viedä sekä valjastaa voimianne omaan käyttöönsä. Pitäkää voimanne itsellänne, käyttäen se sitten sitä kautta, eli itsenne kautta sen Korkeimman tarkoituksen, eitsenne ja toisten hyväksi. Älkää antako minkään tai kenenkään musertaa iloanne ja positiivista elämän asennettanne sekä sisäistä rauhaanne. Erehdyksiä ja kompastelua toki saa tapahtua ja tapahtuukin, sillä siitäkin te kasvatte ja opitte. Pyydän, että älkää kuitenkaan kadottako elämäniloanne ja sisäistä rauhaanne lopullisesti. Sillä ilman niitä ette voi valotyötänne tehdä, jota varten olette täällä. Koska ilo ja rauha kuuluu erottamattomana osana rakkauteen.

Todellakin rakkauttanne ja valoanne koetellaan monin tavoin, mutta pysykää kaiken myllerryksenkin keskellä iloisena, tyynenä, rauhallisena ja luottavaisena itseenne sekä kaiken tarkoitukseen ja siihen että teistä pidetään todella hyvää huolta. Pysykää siinä keskuksessanne, kuten teille on opetettu/olette oppineet, joka on pysyvä ja muuttumaton. Se osa teistä joka on puhdasta valoa ja rakkautta, jota te pohjimmiltanne kaikki olette. Pyytäkää johdatusta ja luottakaa siihen. Silloin elämässänne, missä tahansa asiassa ja osa-alueessa ennemmin tai myöhemmin jyvät erottuvat akanoista.


Rakkaudella, Jeesus Kristus

Eläinten kärsimyksestä 10.3.2008

Muistakaa, että eläimet ovat erittäin kehittyneitä ja viisaita sieluja.Usein te ihmiset virheellisesti luulette, että olette jotenkin erityisempiä, viisaampia tai kehittyneempiä kuin eläimet. Mutta minä kysyn teiltä, mikä on todellista viisautta?

Sekö että ottaa elämän sellaisena kuin se on, täydellisesti hyväksyen ja pyyteettömästi rakastaen kaikkia ja kaikkea mikä siihen liittyy, olemalla juuri sitä mitä on? Vaiko se, että osaa tehdä upeita keksintöjä, koneita ja monimutkaisia matemaattisia laskelmia? Kumpi näistä viisauden eri ”lajeista” mahtaa olla jalostuneempaa ja pysyvämpää? Ja siltikin vaikka kysyn teiltä nämä kysymykset, on tarpeetonta pohtia kumpi on kehittyneempi ja viisaampi. Sillä oikeastaan te olette vain erilaisia olemukseltanne ja värähtelytasoltanne. On monenlaista viisautta ,eikä kaikki viisaus suinkaan ole sanoin määriteltävissä. Luojalle ihmiset ja eläimet ovat tasaveroisia, yhtä arvokkaita ja rakkaita.

Saatatte nyt ihmetellä, miksi puhun teille viisaudesta kun aiheena piti olla eläinten kärsimys? Puhun siitä siksi, että se toimii hyvänä ”siltana”, alustuksena kyseiselle aiheelle. Sillä juuri tuon eläinten erilaisuuden,  kehittyneisyyden ja viisauden kautta eläinten ”kärsimys” asettuu paremmin oikeisiin uomiinsa ja mittasuhteisiin. Miksi siis Luoja, Jumala tai miksi ikinä kutsuttekaan tuota elämää ylläpitävää Korkeinta voimaa,  miksi ”hän” sallii eläinten kärsimyksen?

Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Eläimet ovat kehittyneet eri tavalla ja joissain asioissa ”pidemmälle” kuin te. Yksi tärkeä ja kaikista tärkein asia on pyyteetön rakkaus. Eläimet ovat kehittäneet ja kehittyneet pidemmälle pyyteettömän rakkauden ilmentämisessä kuin te ihmiset. Eläimet ovat = pyyteetön rakkaus. He osaavat ilmentää ja elää siinä täydellisesti. Tähän suhteutettuna, mitä on eläinten kärsimys, onko sitä todellisuudessa enää pyyteettömän rakkauden tilassa? Vastaus: on ja ei.

Toki eläimet siellä fyysisessä kokemusmaailmassa joutuvat kärsimään monien teidän tekojenne takia, toki heihin sattuu teidän kaltoinkohtelu, mutta vain fyysisesti. Muistakaa, että eläimillä(kin) on vapaa tahto ja aivan kuten te olette saaneet valita mihin maahan, perheeseen ja millaisiin olosuhteisiin synnytte, samoin on eläimillä. Hekin ovat tehneet tietynlaisia ”sielunsopimuksia” sekä Luojan, että teidän kanssanne.

Suuri ero on kuitenkin siinä, että koska eläimet ovat jo oppineet pyyteettömän rakkauden täydellisen ilmentämisen, he ovat samalla sitoutuneet opettamaan sitä teille. Sillä kaikki jotka elävät pyyteettömässä rakkaudessa opettavat sitä niille jotka eivät ole sitä vielä oppineet. Aivan kuten minäkin opetin teille.

Eläimet ovat tästä pyyteettömästä rakkaudestaan käsin ja sen opettamisen vuoksi antaneet tietynlaisen, (tosin vain näennäisen) vallan heihin ja heidän elämäänsä. Sen vuoksi te siis olette voineet kohdella eläimiä kuten haluatte. Eläimet sallivat ja hyväksyvät tämän, koska he tietävät mikä on todellista ja mikä ei, mikä on pysyvää ja mikä ei. He tietävät että kärsimys ei ole pysyvää. He tietävät, että toimimalla näin, he opettavat teitä. Vaikka usein ne opetuksen ”hedelmät” kasvavat kovin hitaasti. Kuitenkin mihin kiire kun aikaa ei ole?

Eläimet yrittävät herättää teissä halun rakastaa ja hoivata ”pienempiä” ja ”heikompia” pyyteettömästi. Herättää kohtelemaan kunnioittavasti kaikkea elämää. Esimerkillään he opettavat teitä olemaan ja elämään tässä ja nyt, ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se tulee. He opettavat teille mitä parhaimmin sitä MINÄ OLEN läsnäoloa, jota monet teistäkin tavoittelevat. Eläimet esimerkillään opettavat, että mikään mitä he tekevät ei ole turhaa, itsekästä eikä ahnetta. He elävät ja ovat, sellaisina miksi heidät on luotu. Eläimet ovat teidän henkisiä opettajianne. Kyllä, näin on, ottakaa oppia heistä. Eläimet opettivat minuakin kun olin siellä ja opin heiltä niin paljon.

Kysynkin nyt mitä on siis enää kärsimys tämän kaiken rinnalla, jos se pikkuhiljaa saa teidät avaamaan silmänne ja välittämään, todella rakastamaan pyyteettömästi? Eläimet hyväksyvät teidät juuri sellaisena kuin olette, he ymmärtävät ja antavat anteeksi kaiken.

Rakkaudella, Jeesus Kristus

 



MITÄ PYYTEETÖN RAKKAUS EI OLE? 9.9.2008


Aion tässä kanavoinnissa palata kuolemaani ja sitä kautta ja muillakin esimerkeillä täsmentää teille jotain pyyteettömästä rakkaudesta. Siellä eläessäni olen kertonut ja opettanut teille paljon pyyteettömästä rakkaudesta, siitä mitä se on. Nyt on aika lähestyä asiaa toisesta näkökulmasta, eli siitä mitä pyyteetön rakkaus EI ole... Pyyteetön rakkaus ei ole marttyyriutta. Nyt saatatte ajatella, että mitä?! Itsehän olit juuri niin marttyyri kuin olla ja voi kuollessasi ristillä. Ei, asia ei ole näin... Siinä ei ollut kyse marttyyriudesta, kuten niin monet käsittävät ja haluavat ajatella. Siinä ei ollut kyse kenenkään vuoksi kuolemisesta eikä kenenkään pelastamisesta kuolemallani. Siinä oli vain yksinkertaisesti kyse siitä, että oli aikani lähteä, oli aikani kuolla, vaikkakin syyttömänä, julmalla ja monille käsittämättömällä tavalla. Tuohon aikaan se oli kuitenkin hyvin yleinen tapa jolla kaikki kuolemaan tuomitut tapettiin. Olihan kanssani samaan aikaan ristillä kaksi muutakin miestä.


Älkää unohtako, että olin siellä ollessani ”vain” ihminen, valaistunut, mutta silti ihminen omine heikkouksineni. Kuinka siis olisin voinut kuolemallani ketään pelastaa? Eihän elämä ole koskaan loppunut kuolemaan eikä tule loppumaankaan vaikka minua ei olisi ollutkaan. Teillä on jokatapauksessa iankaikkinen elämä, ihan kaikilla. Toinen asia sitten taas on, että kuinka ihmeessä olisin voinut estää kaiken, muuttaa kohtaloni ja paeta vangitsijoideni käsistä, kun olin vain ihminen? Eli mikä siis lopulta tekee minusta marttyyrin näiden asioiden valossa? Tiesin vain ja hyväksyin kaiken sellaisena kuin se on.


Kysyn nyt teiltä vielä, miten ihmeessä kuolemani ketään ”pelastaisi”? Kun jokaisen on kuitenkin itse elettävä oma elämänsä ja tehtävä omat valintansa. Jokaisen on löydettävä se ”pelastus” itsestään. Minä näytin vain tietä, kuinka ihan jokainen voi tehdä sen kuten minä tein. Minä näytin tietä, mutta en ole tie. Älkää unohtako, ettei kuolemani ollut niin ainutlaatuinen tai kamala miksi sen olette tehneet. Ihmisiä kuolee joka hetki, ja kun katsotte maailmaa ja sitä kaikkea mitä tapahtuu, ymmärrätte että en suinkaan ollut, enkä ole ainut joka joutui kärsimään. Se mitä minulle tehtiin ei suinkaan ole pahinta mitä jotkut muut ovat joutuneet kokemaan. Ja kärsimys, onko sitä lopulta edes kun ajattelette itseänne kuolemattomina henkinä? Muistutan, että niin kamalalta ja väärältä ajankohdalta ja tavalta kuin se joskus tuntuukin, kukaan teistä ei lähde sieltä ennenkuin aika on. Siinä mielessä päivänne ovat todellakin luetut. Sillä kukaan teistä ei voi välttää sitä hetkeä jolloin on todella tarkoitus lähteä. En minäkään voinut. Entä he joilla on ollut kuoleman kokemus, jotka ovat siis jo hetken olleet kuolleena mutta palanneetkin takaisin? Heidän aikansa ei ole ollut vielä lähteä, he ovat saaneet tuon kokemuksen oppiakseen jotain, saadakseen lohtua ja uskoa sekä antaakseen muillekin todistusta siitä, että kuoleman jälkeen todellakin on elämää.


Joku teistä tätä lukiessaan voi ajatella, että se mitä tässä olen kertonut on jotenkin aivan hirveätä, tai käsittämätöntä ja kuinka voin sanoa noin? Raamatussa sanotaan niin ja näin ja entä tosiaan se pelastus, mitä meillä on ilman pelastusta? entä rakkaus meitä kohtaan ja sen vuoksi kuoleminen!? Se ei ole hirveää, vaikka minä en teitä kuolemallani pelastanut, enkä tule jatkossakaan pelastamaan ketään. Rakkaus, se oli kuitenkin suurin ja tärkein asia ja se on edelleen. Toin teille sitä tärkeintä ja todellista rakkauden sanomaa eläessäni, en kuollessani ja opetin teille kuinka te ITSE voitte lopulta ”pelastaa” itsenne. Siinä on se lohtu ja ”pelastus” jonka teille toin. Ei siihen kuitenkaan minua tarvita. Sillä te voitte itse tehdä samoin kuin minä. Voitte kulkea viitoittamaani tietä, mutta lopulta itse valaistua ja itse ja ”yhdistyä” Kristukseen joka on teissä itsessänne. Minä olen toki aina tukenanne ja apunanne, jos niin tahdotte. En ikinä hylkää teitä, enkä ole koskaan hylännyt. Rakastan ihmiskuntaa aivan suunnattomasti ja edelleen kaikki jotka haluavat kokea rakkauteni, voivat sen kokea. Kaikki jotka haluavat minut lähelleni, kas siinä olen.


Mutta nyt mennäänpä vielä tarkemmin tuohon pyyteettömään rakkauteen... Kun opetin teille kääntämään toisenkin posken jos joku lyö, se ei konkreettisesti tarkoita sitä. Se ei tarkoita alistumista toisen lyönneille tai mihin tahansa muuhun toisen kaltoin kohteluun. Se tarkoittaa sitä, että ette itse vastaa ”tuleen tulella”, toisin sanoen kohota omaa kättänne lyödäksenne. Vaan se tarkoittaa, että olette lujia ja vahvoja ja sanotte ettette hyväksy sitä miten teitä kohdellaan ja käännytte pois, lähdette pois tilanteesta. Sillä jos ette kohdista pyyteetöntä rakkautta ensin itseenne, vaan annatte itseänne kohdella miten sattuu mukamas rakkauden nimissä, miten voitte rakastaa muitakaan pyyteettömästi? Pyyteetön rakkaus ei ole sitä, että teidän täytyisi hyväksyä kaikki ”pahat” ja ”väärät” teot mitä teille tai jollekin toiselle tehdään, Se on sitä että hyväksytte ja rakastatte silti tuota ihmistä joka tuon ”pahan” teon tekee tai on tehnyt ja annatte anteeksi täydestä sydämestänne. Rakastatte ja aina vain rakastatte, vaikka mitä elämässänne tapahtuisi. Mutta se ei siis tarkoita sitä, että jos kumppaninne lyö, teidän täytyisi vain alistua ja jäädä suhteeseen katsomaan mitä tuleman pitää jos lyöminen vain jatkuu ja jatkuu, ja vaikka teistä kuinka pahalta tuntuisikin. Pyyteetön rakkaus on sitä, että rakastaa ensin itseään pyyteettömästi. Silloin ei anna itseään tuolla tavoin kaltoin kohdella, vaan lähtee tarvittaessa eteenpäin jatkamaan matkaansa. Kuunnelkaa aina mitä sydämenne sanoo. Tuo pyyteetön rakkaus itseäsi kohtaan heijastuu aina muihinkin ja sillä tavoin myös tähän lyövään osapuoleen, että et anna hänen enää kerryttää ns. ”pahaa” karmaa itseensä. Lopetat sen ”pahan” kierteen.


Loppuun vielä ehkä kaikkein tärkein asia. Pyyteetön rakkaus ei koskaan ole sitä, että rakastat ja teet jotain hyvää siksi, että itse saisit myös jotain, jotain hyötyä, jotain kunniaa. Se on sitä että teet kaiken todellisesta rakkaudesta käsin, välittämättä, odottamatta sitä mitä siitä itse hyödyt. Olet rakkaus, elät rakkaudessa ja elät rakkaudesta. Ollessasi pyyteettömän rakkauden ”tilassa” yksinkertaisesti vain luotat siihen että kaikkeus kyllä pitää huolen sinusta ja saat kaiken sen tarpeellisen jota oikeasti tarvitset ja joka on sinulle tarkoitettu osana sielunsuunnitelmaasi. Mitään vaatimatta ja mitään pyytämättä. Olet vain ja rakastat. Tässä kaikki tällä kertaa... Olkaa rauhassa ja eläkää rakkaudessa.


Rakkaudella, Jeesus Kristus


KRISTUS JA KRISTUSMINÄ

©2017 Henkinen polku - suntuubi.com